Taas pitkästä aikaa näyttelyssä ja vaihteeksi taas mokattiin koko homma. Viime viikko palauteltiin mieleen seisomiset ja juoksemiset eikä niissä ollu mitään ongelmaa.
Näyttelypaikallakin se odotteli tosi lunkisti vuoroaan,
kunnes päästiin kehään. Kehässä oli kaksi muuta samanikäistä urosta ja alkoi lupaavasti, Nepa seisoi tosi nätisti...
kunnes lähdettiin liikkeelle. Meidän poika nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkumaan kanssakilpailijansa :-). No, sain sen siitä asettumaan mutten ottamaan yhtää raviaskelta vaan herra pomppi koko kierroksen kuin kumipallo. Samoin yksin ees taas juoksu meni pomppimiseksi.
Tuomari oli iso, tumma virolaisnainen kahisevassa sadeviitassa. No, voitte varmaan arvata ettei meidän herra päästänyt lähelle. Näytin sitte itse hampaat ja hätäisesti sai tuomari pallit kokeiltua. Tuomarin kirjoittaessa arvostelua ei sitten taas seisty vaan yritettiin piiloutua äitin taakse kun pelotti niin vietävästi. Ja äitiä hävetti :-)
Arvostelu:
"Tyypillinen. Saisi olla paljon itsevarmempi. Kaunis pää. Eleganttinen kaula. Köyryyttä selkälinjassa. Liikkuu ahtaasti."
Ja H taas. En tiedä oisko käytös parantanut arvosanaa mutta kieltämättä jäi vähän vaivamaan. Oli muuten aika taitava tuomari kun näki että liikkuu ahtaasti kun herra vaan loikki ympäri kehää. Samoin ehkä selkälinja pomppiessa menee köyryyn?
Taitaa meidän näyttelyt olla nyt käyty. Nelson on selkeesti parempi muissa lajeissa. Näyttelypaikalla oli myös agilitykisat samaan aikaan ja niitä Nelson seurasi suurella mielenkiinnolla. Oisko siinä meidän uusi lajivalinta :-D?
